Freudilainen unientulkinta

Sigmund Freud kirjoitti teoksen "Unien tulkinta" vuonna 1900 osoittaakseen, että unet eivät ole sattumanvaraista hölynpölyä, vaan niissä on merkityksellistä, tiedostamattomasta kumpuavaa sisältöä. Nämä sisällöt liittyvät perimmäisimpiin vietteihimme – aggressioon, seksuaalisuuteen ja itserakkauteen. Freud sanoi, että jätämme unet usein huomiotta, koska tunnemme sekä häpeää että pelkoa näiden vahvojen tiedostamattomien viettien vuoksi. Siksi freudilainen tulkinta edellyttää, että tulkitsija puskee yksilön vastustuksen läpi paljastaakseen unen syvimmän totuuden. Freud'n mukaan ihmisen elämän suurin tragedia on siinä, että viettimme toiveet tulevat väistämättä torjutuiksi yhteiskunnan moraalisten auktoriteettien takia. Onnemme elämässä riippuu siitä, miten hyvin pystymme tasapainottamaan sisäiset toiveemme ja ulkoiset auktoriteetit – ja unien tulkinta voi auttaa sinua löytämään terveellisen tasapainon. Kuten Freud kuuluisasti sanoi, unet ovat "kuninkaallinen tie" syvempään ymmärrykseen tiedostamattomasta. Mitä enemmän tiedämme viettien vaikutuksista, sitä paremmin osaamme tyydyttää niitä kypsällä tavalla, joka mahdollistaa psyykkisen kasvun esteiden sijaan. Siksi unien tulkinta on niin arvokasta: se tarjoaa rehellisen kuvan siitä, keitä todella olemme, mitä todella haluamme, missä pahimmat ristiriidat ovat ja miten voisimme ratkaista ne.

Yleinen väärinkäsitys Freudista on, että hän piti kaikkia unia seksuaalisina. Todellisuudessa Freud uskoi, että unet paljastavat myös muita, ei-seksuaalisia viettejä, kuten aggressiota ja narsismia (itserakkautta). Toinen harhaluulo on, että nykytiede olisi kumonnut Freudin uniteorian. Itse asiassa uusimmat unitutkimukset vahvistavat Freudin näkemyksiä siitä, että unet paljastavat tärkeitä totuuksia tiedostamattomasta mielestä. Freud ei ollut oikeassa kaikessa, mutta hänen psykoanalyyttiset ideansa voivat silti tarjota arvokkaita suuntaviivoja unen tulkinnan prosessissa.